Aamu alkoi A:lla. Istuin julkisessa kulkuneuvossa ja Yle Puheen läpi kuulin takapenkiltä örinää ja kiljahduksia. Kaksi neitokaista oli kauhean juovuksissa klo 08.15. Penkit tyttösten ympärillä olivat tyhjät ja arasti vilkuilimme mitä siellä tapahtuu. Tunne mikä tuli oli ensin ärtymys, sitten uteliaisuus (onko se tunne) sitten ilo. Ilo seurata kuinka hölmöjä me ihmiset olemme. Juopuneet tytöt …
Sunnuntaina 24.8. klo 17.10 katselin ensimmäisen kerran pääskysiä tänä suvena. Pääsky on kesän lintu ja niiden lähtö aiheutti minulle pienenä lapsena itkun. Pääskyt kerääntyivät kotitaloni yli menevän puhelinlinjan langoille istumaan isoina parvina, söin puusta poimimani omenan ja yritin heittää pääskyjä kiukuissani puoliksi syödyllä omenalla. Kuin lapsi joka kiukkuaa äidilleen, halusin niiltä vielä viimeisen huomion rippeen …
Eilen kävelin pitkin Helsingin katuja pitkästä aikaa. Kävelin paikoissa joissa 20 vuotta sitten asustelin ja iltojani vietin. Ajatus vei niihin pimeisiin iltoihin ja märkiin katuihin kun kanssasi kävelin kotiisi. Sinulla oli hyvin pieni pöytä sänkysi vieressä jossa istuimme ja joimme hermostuneena viiniä. Olimme molemmat ujoja ja emme tienneet kuinka tehdä aloitteet köllähtää piehtaroimaan pöydän vieressä …
Ei ei älkää, huusin. En minä millään pahalla. Minua vietiin kohti kirkon ovea ja näin kuinka uusi morsian minua odotteli valkoisissaan. Pistin hanttiin ja itkin. Heräsin nyyhkyttäen. En halunnut mennä enää naimisiin, en muista tarkalleen mihin kohtaan heräsin mutta en suostumustani tälle tuntemattomalle kaunokaiselle papin edessä antanut. Todellisuudessa huutaisin yhtä paljon ja itkeä vollottaisin jos …
Missä vaiheessa minulle tuli ainainen kiire. Minulla on kiire odottamaankin. Kun odotan on kiire odottaa alkamista. Kun yritän olla slow ihminen niin tuntuu vain tyhmältä seistä. Lapsenikin ovat kiirelapsia. Olen opettanut ne siihen että nyt on kiire vaikka istumme vain lattialla ringissä pelaamassa lautapeliä. Heitä nyt sitä noppaa. Kiire on jopa tulla juovuksiin, oluesta ja …
Byrokraatti elää menneessä eikä näe tulevaa. Tämän olen virastoissa ja omallakin työpaikallani havainnut. Parisuhteessa ja muussa siviilimaailman elämässä olen täysi tylsä byrokraatti. Elän mielelläni mukavassa entisajassa ajattelematta juuri tulevaa. Voin kaiken häivyttää sanomalla että elän ajassa vaikka todellisuus on ihan muuta. Mielenterveyteni kannalta tulisi kyllä muuttaa käytäntö enemmän tulevaa ajattelevaksi mutta en minä muutenkaan mielenterveyttäni …
Ikääntymisen myötä ne kuoleman ajatukset tulevat mieleen. Onhan siihen matkaa vielä ehkä 30-40 vuotta mutta siitä huolimatta koska pessimistisyyteen geenit ajavat. Nuorena poikana maaseudulla juostessani päivittäistä lenkkiäni vierelläni usein ajoi auto. Auton ikkuna avautuin ja minulle hölmälle naurettiin kun juoksin turhaan menemättä oikeastaan minnekään. Turhaan sinä juokset kun olympialaisiin on jo joukkue valittu, tule autoon …
Vaikka mieli on perin positiivinen niin otsikko negatiivinen. Onko pakko kaikesta vääntää negatiivista? No on koska ilosta on edelleen vaikea kirjoittaa. Luin blogeja joissa nuoren alle 30 v tyttöset kirjoittelivat muoti ja lifestyle blogejaan niin olkoon ilo siellä missä sen kuuluukin. Pahat sanat ovat kuitenkin jonnekin laitettava nin olkoonpa ne täällä. Työpaikan hiljaisessa nurkkauksessa jonne …
Nuoruuden tuntemuksista parasta oli ensin odottaa joulua ja lunta. Se ei vielä oikeastaan kutittanut vain harmitti ajan hidas kuluminen. Sitten tuli yläaste ja hämmentyneet ajatukset päässä vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan, sekään ei kutittanut. Tunnetta olisi voinut kutsua aistiharhaksi. Vasta karvojen kasvettua ja finnien kuivettua otsalta alkoi muistaakseni sisällä tuntia kutinaa. Odotus tyttösen luo menemisestä aiheutti …
Katselen usein ihmisten päitä takaa päin. Ihmisen niska kertoo hyvin paljon onko elämä hyvin. Lapsellani on ohut niska joka kannattaa isohkoa päätä, lapsilla nyt on useinkin iso pää. Yleensä ei tule sääli lapsiani kun heitä takaa katson, mutta osa ihmisistä esimerkiksi linja-autossa ovat sellaisia että tulee sääli miten heidän elämänsä menee. Parturi näyttää minulle joskus …
Eilen istuskelin rannalla rauhassa katselemassa purjeveneitä kun viereeni tuli kaksi lokin poikasta. Olivat kovin levottomia eivätkä tienneet miten minuun piti suhtautua, vieressäni oli ruuan jätös jota mieluusti halusivat maistaa. En kiinnittänyt niihin sen suurempaa huomiota ennen kuin poikaset alkoivat huutaa. Ne huusivat ”biaatch, biaatch”, oliko huuto tarkoitettu minulle? Senkin kirotus ruokarosvot, menisivät kalaan kuten maalaisserkkunsa. …
Jos tuntisin edes inhoa niin olisi helpompaa. Kuinka sanoisin se puolisolleni jottei loukkaannuttaisi ja mieltä pahoiteta? Ehdottomasti olen varma että se vetovoima väliltämme on kadonnut jo aika päivää sitten. Seksi on seksiä ja siinä ei tunteita tarvita. Molemmilla on aavistus eron vääjäämättömyydestä, elämme kylmää sotaa ja kumpikaan ei halua tehdä ensimmäistä hyökkäystä. Hyökkäys puhdistasi tulevan …
Edellinen blogpalveluni suljettiin reilu vuosi sitten. Kirjoittelin sinne päiväkirjan omaisesti parisuhteeni ongelmia, en siksi että haluaisin retostella julkisesti aiheella vaan siksi että sain pääni tyhjäksi. Julkaisin tekstin blogiin koska siellä se oli paremmassa anonyymiteetin suojassa kuin oman koneen kovalevyllä tai pöytälaatikon päiväkirjassa. Edellinen blogini käsitti vuoden ajalta projektiani tiestä avioeroon. Lapsellinen aihe, mutta olen saamaton …