Ensimmäinen ajatus aamulla, ? Ei ollut ajatusta. Onneksi lapset olivat jo hereillä ja päivä lähti liikkelle painajaisista keskustelemalla eikä esimerkiksi työpuhelulla. Viivyttelin työpaikalle menemistä, minulle tuli mieleen ruumisarkkukauppa työpaikkani aulaan tullessani. Täällä olen kunnes kuolema korjaa, juttelin ventovieraalle hississä ajatuksestani. Se poistui ennen aikojaan hissistä, oli painanut jo nappia 8 ja poistui kolmosessa. Otin seuraavaksi uhriksi Sodexhon kahvilan myyjän. Kerroin sille synkän ajatukseni työpaikastani, antoi minulle vaihtorahat ja toivotti hyvää päivää. Olisi tehnyt mieli nipistää ja kokeilla oliko se kyborgi. Piilouduin lopulta työpisteeseeni, nostin sähköisen työpöytäni sermin ylös ja loput itsestäni piilotin isolla näytöllä. Pidän somia näppiksellä ja mukamas kirjoitan jotain vaikka en sitä tee. Taas 15 min lähempänä lopullista lähtöä, ajatus riemastutti niin että avasin sähköpostin ja katsoin olisiko joku kateellinen minulle. Kateelliset viestit saa helposti selville. Niissä on opettavainen sävy tai muistutuksia päivän selvyyksistä. Sain aikoinani hyvän statuksen työpaikalta sattumalta ja se sai osan kanssa kalmoistani haukkomaan henkeään. Silloin olin vielä itsetuntoni herra ja otin kaiken siitä irti. Yksi vainaa lähti toisen työnantajan palvelukseen kun ei kestänyt ylitse hyppäämistään. Tapaan häntä vielä kerran vuodessa pakollisessa tapaamisessa malliin ”vanhojen aikojen tähden”. Siellä tapaa 4 sankarikalmiston hahmoa joista yksi potkaistiin pihalle, toinen on verenpainepotilas, kolmas on kiipiö ja neljäs minä. Oli vielä viideskin joka on entinen esimieheni joka ei myöskään kestä sitä että menin hänen ohi arvoasteikolla. Vain siksi että olen muodollisesti pätevä eli istuin 5 v yliopistossa. Yleensä iltamme menee niin että tilaamme kuohuviiniä ja kaikki ovat iloisia. Sitten haukutaan joku yhteinen tuttava, siinä vaiheessa minä olen jo vaipunut alkupalojen pariin. Lopuksi kehutaan omaa elämää ja snobbaillaan keittiötaidoilla ja muilla yksityiskohtaisilla tiedoilla esimerkiksi pyykkikoneen moottoreista. Siinä vaiheessa pääruoka on jo syöty, on kiusallinen olo kun pitäisi päästä pois ja ihmettelen kuinka suostuin. Lopulta verenpainepotilas sanoo että pitää mennä kotiin koska töissä stressiä, lähden hänen siivellään koska hänestä tulee mukava kun poistumme tuosta seurasta. Eroamme bussipysäkillä, mietin millaista seksimme olisi ollut jos siihen olisimme päätyneet. Ikäeroa meillä on 10 v ja olen nuorempi, minulla on fiksaatio vanhempia naisia kohtaan ja aina olen nuoremman valinnut. Kuinka helpottunut aina olenkaan näiden tilaisuuksien jälkeen, ei taas vuoteen tavata. Miksi sitten menen niihin? Olen heikko. Minulla on vaikeuksia elämäni tienhaaroissa valita se oikea. Ja lääkäri sanoo että on hyvä olla ihmisten seurassa. 5 tuntia työpäivän päättymiseen. Kohta kävelemme kohden mahdollisesti viimeistä ateriaamme. Kenen kanssa syön, yritän mennä aina seinän viereen. Minulla on seinän värinen paita ja uskon sulautuvani siihen. MInua voisi luulla ruokatahraksi seinässä. Joskun erehdyn nostamaan katseeni lautaselta ja silmämunani paljastavat olemassa oloni. Viereeni tulee joku joka kysyy ”miten menee”, sanon ”hyvin”. Jutustelu on ohi ja kiirehdin syömään keiton nopeasti. Voi ei, minulla on vielä leipä ja salaatti syömättä. Käärin leivät servettiin ja jätän salaatin kulhoon. Huh, kun tuli täysi olo sanon ja lähden kiireesti. Päivittelen katseeni nostamista ja otan opikseni. Ruuan jälkeen on hetki aikaa tehdä työtä kun ei jaksa vältellä sitä. Mietin rikastumista, kuinka voisin saada rahaa ettei tarvitse tulla tänne. Olen jumissa, tarvitsen pesämunan jota voisin sijoittaa 10% tuotto-odotus mielessä per päivä. Ymmärrän rutiköyhien toivottomuuden, kun ei ole pohjaa mistä ponnistaa niin silloin vajotaan syvälle. Enää 45 vuotta, 260 pv ja muutama tunti niin tämä on ohi.